Meidän poppoo esittäytyy :)

Tervehdys täältä Valkealan Karhulankylästä eli virallisemmin Kouvolasta!

p6220101.jpg
Näkymä pihaanajotieltä
p6220108.jpg
Näkymä takapihalta


Asustelemme maalla, jossa meillä on ollut hyvät mahdollisuudet lasten ja koirien kasvatukselle.

Olemme suuruudenhullu suurperhe monenlaisin aktiviteetein höystettynä.
Meitä on yhteensä 6 hlöä, koiria ja kissoja.

Kokoonpanomme koostuu meistä keski-ikäisistä vanhemmista sekä neljästä aikuisesta lapsestamme;
Aku, Anni, Antti ja Atte sekä lapsenlapsestamme Verneristä ja vävypoika Jukasta.



Meidän perhe "muutama" vuosi sitten :)

Tätä nykyä kaikki lapsemme ovat jo yli 20 v.



p6230147.jpg

Monitoimimies Jussi-isi, joka pitää huolen meistä monin tavoin

Ehkä ei kuitenkaan aina kokkaile, mutta lähes kaiken muun ympärillämme
olevan on meille tehnyt.
Jussi käy kodin ulkopuolella töissä päivisin ja illat sekä viikonloput puuhastelee kotona tai
apuna jollain joka apua tarvitsee.

Jussi hallitsee rakentamisen, koneet / autot, korjaukset ja huollot ym. ym.


Minä mamma, joka huolehdin tämän ruletin pyörittämisestä
sekä kannan päävastuun koirien hoidosta.

p6220098.jpg
Olen ammatiltani myyjä, kuntohoitaja,
kuntosaliohjaaja,
lastenliikunnanohjaaja,
koulunkäynninohjaaja sekä
klinikkaeläinhoitaja, mutta tällä hetkellä päivittäin kotona ja lähes kaiken ajan vietän koirien sekä Vernerin kanssa puuhastellen ja kotitaloutta hoitaen. Tämä mahdollistaa myös täysipainotteisen pentujen hoitamisen.




KUINKA MEISTÄ TULI ME

Meillä on molemmilla ollut synnyinkodeissamme aina koiria.
Jussin kotona oli enimmäkseen Chow Chow:ta (Kiinanpystykorva), mutta myös Berninpaimenkoira,
Rotwailer, Keeshond (ent. Hollanninpystykorva), Cockerspanieli
, Samojedinpystykorva ja
viimeisenä sekarotuinen Vili.
Vili muutti meille noin 5 vuotiaana ja oli Akun oma koira meillä ollessaan.


Minun kotona puolestaan oli Suomenpystykorva kun olin ihan pieni
kaikenalku.jpeg











ja Saksanpaimenkoira Susu koko nuoruuteni.
susu7.jpeg














Olen aina rakastanut koiria ja toivoin sekä ruinasin koiraa monta vuotta omilta vanhemmiltani.
Kun en sitä saanut, hommasin akvaarion.
Eräänä iltana kun olin ruokkimassa kalojani kuului selkäni takaa isäni ääni,
joka ikäänkuin leperrellen puhui jollekin, että "mennääs kattoo mitä se Anu tekee...
" Käännyin ympäri ja näin maailman suloisimman ihmeen:
ensimmäisen koiranpentuni "Susu" (no eihän se nyt ihan mun ollut mutta se tuntui
siltä). Siitä se alkoi eikä loppua ole näkynyt. Tosin kalat tuolloin muuttivat naapuriin...

Susu kuoli 11-vuotiaana ja surin sitä kovasti, mutta minun onnekseni tapasin ihanan
aviomieheni Jussin. Hänellä oli silloin 1,5 vuotias punainen irlanninsetteri, miehisesti
"Valtsu" (1989). Siinä paikassa rakastuin settereihin. Menetettyämme Valtsun saimme
joululahjaksi mustan ihanan palleron, "Senni"-nöffin (1993).

Sennille otimme seuraksi kodinvaihtaja-leobergin "Junnun" (2000).
Myöhemmin meille tuli leonbergin pentu "Sulo" ja Sulolle kaveriksi gordoninsetteri "Jesse".

Sitten kotimme täyttyi punaisesta irlanninsetteristä ja pikkaisen muustakin setteriväristä :)
Punaiset irlanninsetterit:
Iiris (2004), Ella (2006) , Taavi (2007),

Nelli (2008), Myy (2009), Erno (2009),
Mimmie (2011) ja Malla (2011), Lilli (2013) sekä edellisen tytär Liina (2017)
englanninsetteri: Elvi (2004)
gordoninsetterit: Aada (2005) ja poikansa Kyösti (2010).

Ensimmäiset neljä narttusetteriämme tulivat meille sijoitusnarttuina (Elvi, Iiris, Aada ja Ella),
Taavi saapui meille lentäen Unkarista ja Nelli lensi kanssamme Puolasta sekä
Mimmien kävin hakemassa Hollannista.
Pikku Myy, Erno, Kyösti, Malla, Lilli sekä Liina ovat omia kasvattejamme.

Ihanaisen leonberginartun, Tyynen, Jussi sai 40 v. lahjaksi (2008) koko perheeltä,
mutta siitä iloisen villistä mussukka nallesta saimme kovin vähän aikaa nauttia.
Tyyne menehtyi 2010 keväällä mahalaukunkiertymään.
2012 toin Liettuasta uuden rodun: Sveitsinajokoiran/Berninajokoiran. Narttu kantaa nimeä Belle.
Belle on tehnyt meille kaksi pentuetta, joista kotiin jäi kasvamaan Tahvo poika (2016).
Uuden Leonbergin hain kotiimme Tuusulasta Baron Castle kennelistä ja
Lyyli-neito (2014) tuli sijoitukseen minulle. Lyyli teki meillä pennut kennel Baron Castlelle 2018, jonka jälkeen se siirtyi omistukseeni.
2017 meille muutti Virosta sijotukseen Amanda, joka on newfoundlandinkoira.

Ajanmyötä koiralaumamme on muuttunut rajusti. Parhaimmillaan meillä oli taloudessa 13 koiraa,
mutta yhden vuoden aikana menetimme koirien taivaaseen yhteensä 5 koiraa sekä
luovuimme Ernosta narttulauman tasapainottamisen takia.
Erno pääsi yhdessä kahden muun kasvattini kanssa asumaan Punkaharjulle.
Pikku Myy asuu nykyään yhdessä poikansa Röllin kanssa (paluumuuttaja Rölli) poikamme Akun luona.
Tällä hetkellä talomme neliöt täyttää irlanninsetterit Taavi, Nelli, Malla, Lilli ja Liina,
berninajokoirat Belle ja Tahvo sekä myös nallukat leonbergi Lyyli ja nöffi Amanda.
Ella nukutettiin pois 2018 syksyllä 12,5 vuotiaana.
Taavi kastroitiin rakkokasvaimen takia ja tästä syystä saa asustella tyttöjen kanssa meillä vanhuuden päivänsä :)

Kotonamme on koiriemme lisäksi kaksi kissaa; Siru ja Kisu.
Perheemme ilona oli Karkki-poni 3 km:n päässä meiltä, mutta ikäväksemme Karkki koki järkyttävän
lopun syksyn viimeisessä ukkosmyrskyssä 2009 ja sai osuman salamaniskusta.




TAUSTAA KOIRAMAAILMASSA


Kasvattajakurssin kävin 2006 ja kasvattajasitoumuksen allekirjoitin 2007, jolloin
samalla hain kennelnimeä. Kennelnimi "Karhutarhan" myönnettiin 28.12.2007.
Ensimmäinen pentueemme oli punainen irlanninsetteri pentue vuonna 2009 "EKA -pentue".
Tällä hetkellä rotuina, joita kasvatan pienimuotoisesti, pääsääntöisesti kotikoiriksi ovat
punainen irlanninsetteri ja berninajokoira.
Suomen ja koko pohjoismaiden ensimmäisen Berninajokoira-pentueen kasvatin 2015.
Ensimmäisen ja ainoan gordoninsetteri pentueeni kasvatin 2010. Meillä syntyi 2009 gordoni pentue, mutta kennelnimelle Groovin.
Leonberginkoira-pentue meillä syntyi 2018 kennelnimelle Baron Castle.

Olen Suomen kennelliiton, Suomen leonberginkoirat ry:n, Suomen ajokoirajärjestön jäsen
sekä
Suomen newfoundlandinkoirat ry:n kannattajajäsen ja
Kanakoirakerhon-KKK:n koejäsen.

Toimiin aiemmin useiden vuosien ajan Punaisten- ja punavalkoisten irlanninsettereiden yhdistyksen Kymenlaakson aluevastaavana, Kymen Setterit ja Pointerit sekä Punaiset ja punavalkoiset
irlanninsetterit yhdistysten hallituksen jäsenenä,
KSP:n puheenjohtajana 2010 alk. ja KSP:n sekä irlanninsettereiden putiikkivastaavana.
Sittemmin luovuin kaikesta yhdistystoiminnasta henkilökohtaisista syistä.


Tällä hetkellä panostan pääasiassa omien pentueiden ja kasvattieni hyvinvointiin.
Kasvatustyömme pohjautuu suuresta rakkaudesta koiriin sekä näihin rotuihin ja toiveenamme on saada
jokaiselle pennulle ennen kaikkea turvallinen ja rakastava koti.


Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun asti :)

Terveisin,
Anu ja lauma


päivitetty 8.1.2019