Meidän poppoo esittäytyy :)
Tervehdys täältä Valkealan Karhulankylästä eli virallisemmin Kouvolasta!
TERVETULOA MEILLE :)
Tässä teille näkymiä meidän pihapiiristä
Asustelemme maalla, jossa meillä on ollut hyvät mahdollisuudet lasten ja koirien kasvatukselle.
Meillä on puitteet tehty koirien elämää ajatellen sekä toki myös meidän elämää helpottamaan koirien kanssa. Lapsille on myös paljon virikkeitä pihapiirissä.
Olemme suuruudenhullu suurperhe monenlaisin aktiviteetein höystettynä.
Meitä on ydinperheessä yhteensä 6 hlöä, koiria ja kissoja.
Tätä nykyä kaikki lapsemme ovat jo yli 20 v.
Kokoonpanomme nykyisin koostuu meistä keski-ikäisistä vanhemmista sekä neljästä aikuisesta lapsestamme;
Aku, Anni, Antti ja Atte sekä lapsenlapsistamme Verneristä ja Väinöstä ja vävypoika Jukasta.
Monitoimimies Jussi-isi, joka pitää huolen meistä monin tavoin
Ehkä ei kuitenkaan aina kokkaile, mutta lähes kaiken muun ympärillämme olevan on meille tehnyt.
Jussi käy kodin ulkopuolella töissä päivisin ja illat sekä viikonloput puuhastelee kotona tai apuna jollain joka apua tarvitsee.
Jussi hallitsee rakentamisen, koneet / autot, korjaukset ja huollot ym. ym.
Minä mamma, joka huolehdin tämän ruletin pyörittämisestä sekä kannan päävastuun koirien hoidosta.
Kuinka meistä tuli Karhutarhalaisia
Meillä on molemmilla ollut aina kotona koira/koiria.
Rotwailer, Keeshond (ent. Hollanninpystykorva), Cockerspanieli, Samojedinpystykorva ja
viimeisenä sekarotuinen Vili.
Vili muutti meille noin 5 vuotiaana ja oli Akun oma koira meillä ollessaan.
Minun kotona puolestaan oli Suomenpystykorva kun olin ihan pieni
ja Saksanpaimenkoira Susu koko nuoruuteni aikuisuuteen asti.
Eli kasvoin yhdessä Susun kanssa <3
Olen aina rakastanut koiria ja toivoin sekä ruinasin koiraa monta vuotta omilta vanhemmiltani.
Kun en sitä saanut, hommasin akvaarion.
Eräänä iltana kun olin ruokkimassa kalojani kuului selkäni takaa isäni ääni,
joka ikäänkuin leperrellen puhui jollekin, että "mennääs kattoo mitä se Anu tekee..."
Käännyin ympäri ja näin maailman suloisimman ihmeen:
ensimmäisen koiranpentuni "Susu" (no eihän se nyt ihan mun ollut mutta se tuntui
siltä). Siitä se alkoi eikä loppua ole näkynyt. Tosin kalat tuolloin muuttivat naapuriin...
Susu kuoli 11-vuotiaana ja surin sitä kovasti, mutta minun onnekseni tapasin
aviomieheni Jussin. Hänellä oli silloin 1,5 vuotias punainen irlanninsetteri, miehisesti
"Valtsu" (1989). Siinä paikassa rakastuin settereihin. Ensimmäinen gordoninsetterimme "Jesse" tuli meille 2002.
Myöhemmin kotimme täyttyi punaisesta irlanninsetteristä ja pikkaisen muustakin setteriväristä :)
Ensimmäiset neljä narttusetteriämme tulivat meille sijoitusnarttuina (Elvi, Iiris, Aada ja Ella),
Taavi saapui meille lentäen Unkarista ja Nelli lensi kanssamme Puolasta sekä
Mimmien kävin hakemassa Hollannista.
Pikku Myy, Erno, Kyösti, Malla, Lilli, Toivo, Liina sekä Salli ovat omia kasvattejamme.
Välillä meillä on laumassa ollut myös gordoninsetterin lisäksi enkkusetteri sekä leonbergejä ja nöffejä.
2012 toin kenneliimme Liettuasta uuden rodun:
Sveitsinajokoiran/Berninajokoiran. Narttu kantaa nimeä Belle.
Belle on tehnyt meille kolme pentuetta, joista kotiin jäi kasvamaan Tahvo poika (2016) sekä Molla neito (2020).
Myös Lyyli leonbergi teki meillä pennut kennel Baron Castlelle 2018, mutta näistä ei jäänyt meille yhtään pentua kotiin kasvamaan.
Ajanmyötä koiralaumamme on muuttunut rajusti. Parhaimmillaan meillä oli taloudessa 13 koiraa,
mutta yhden vuoden aikana menetimme koirien taivaaseen yhteensä 5 koiraa sekä
luovuimme Ernosta narttulauman tasapainottamisen takia.
Erno pääsi yhdessä kahden muun kasvattini kanssa asumaan ihanaan perheeseen Punkaharjulle.
Tuntui huimalle, kun vain 5 ruokakuppia piti täyttää ruualla :O
Mutta äkkiä se tilanne taas "korjaantui" :D
Tällä hetkellä talomme neliöt täyttää irlanninsetterit Taavi, Pikku Myy, Malla, Lilli ja Salli,
berninajokoirat Tahvo ja Molla .
Vanhimman poikamme Akun luona asustaa Rölli (K. Rölli Rupeltaja), tyttäremme Annin luona Liina (K. Full Of Hope) sekä Ruusa (K. Sweet And Lovely) ja toisen poikamme Antin luona Toivo (K. Special One) sekä nuorimmalla pojallamme Atella asuu tätä nykyä berninajokoira mamma Belle (Beauty of Elegance Mano Despina).
Kotonamme on koiriemme lisäksi kaksi kissaa; Siru ja Kisu.
Teemanimi "Karhutarha" muodostui siten, kun vuosia sitten otimme tämän tästä tuttujen sekä vieraidenkin koiria meille hoitoon. Tämä oli kuin koirahoitola tai koirien päiväkoti. Silloin oli muutoinkin melkosta hulabaloota, kun meillä tuli ja meni lapsiakin joka suuntaan. Tästä se kennelnimi lopulta muotoutui luonnollisesti KARHUTARHAN :)
Taustaa koiramaailmassa
Kasvattajakurssin kävin 2006 ja kasvattajasitoumuksen allekirjoitin 2007, jolloin samalla hain kennelnimeä.
Kennelnimi "Karhutarhan" myönnettiin 28.12.2007. Kasvattajan jatkokurssin kävin 2013.
Ensimmäinen pentueemme oli punainen irlanninsetteri pentue vuonna 2009 "EKA -pentue".
Tällä hetkellä rotuina, joita kasvatan pienimuotoisesti, pääsääntöisesti kotikoiriksi, ovat punainen irlanninsetteri ja berninajokoira.
Suomen ja koko pohjoismaiden ensimmäisen Berninajokoira-pentueen kasvatin 2015.
Ensimmäisen ja ainoan gordoninsetteri pentueeni kasvatin 2010. Meillä syntyi 2009 gordoni pentue, mutta kennelnimelle Groovin.
Leonberginkoira-pentue meillä syntyi 2018 kennelnimelle Baron Castle.
Olen Suomen kennelliiton, Suomen koirankasvattajat ry:n ja Suomen ajokoirajärjestön jäsen sekä Kanakoirakerhon-KKK:n koejäsen.
Toimiin aiemmin useiden vuosien ajan Punaisten- ja punavalkoisten irlanninsettereiden yhdistyksen Kymenlaakson aluevastaavana, Kymen Setterit ja Pointerit sekä Punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit yhdistysten hallituksen jäsenenä, KSP:n puheenjohtajana 2010 alk. ja KSP:n sekä irlanninsettereiden putiikkivastaavana.
Sittemmin luovuin kaikesta yhdistystoiminnasta henkilökohtaisista syistä.
Nykyisin olen Punaiset ja punavalkoiset irlanninsetterit yhdistyksessä tavallinen rivijäsen.
Tällä hetkellä panostan pääasiassa omien pentueiden ja kasvattieni hyvinvointiin. Kasvatustyömme pohjautuu suuresta rakkaudesta koiriin sekä näihin rotuihin ja toiveenamme on saada jokaiselle pennulle ennen kaikkea turvallinen ja rakastava koti.
Kaikki kasvattini ovat kuin omia lapsiani ja tästä syystä erittäin tärkeitä ja rakkaita koko niiden elämän ajan. Kannan aina huolta niiden hyvinvoinnista ja tästä syystä toivoisin ajoittain kuulevani niiden elämästä ja voinnista.
Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun asti :)
Terveisin,
Anu ja lauma