Hajatelmia

Suuremmat voimat

Perjantai 18.9.2020 klo 12:53

Tämän blogin piti olla mulle vähän kuin päiväkirja tai kirje jollekin tai mitä sitten ikinä....

Nyt kuitenkin olen lähes unohtanut koko blogin. En ole saanut edellisiä ajatuksiakaan kirjoitettua, muyttänyt tätta päässäni ne on hyvin muotoutuneet "valmiiksi". Eikös se silloin ole hyvin tehtävänsä? :)

Tässä viime viikkoina on tapahtunut todella paljon asioita, mitkä vaan tapahtuu. Isoja, tulevaisuutta muuttavia, asioita. Mitään niistä ei ole tekemällä tehty. Ne vaan tapahtui ja tulevaisuus muuttui. Kaikki nämä asiat eivät ole edes kivoja. Joku sanoisi, että sellasta sattuu tai ei kaikelle voi minkään... Nyt on kuitenkin omalla kohdallani kyse ihan omasta tyhmyydestäni enkä ollut ajatellut asioita ihan loppuun asti, mutta silti toimiin ihan järjen vastaisesti enkä normaalisti milloinkaan olisi toiminut niin kuin toimiin. Ihan kuin olisin ollut kännissä, mutta kun ei ole tota alkoholiakaan tullut juotua kunnolla moneen vuoteen.

Olen nyt miettinyt omaa toimintaani monesta suunnasta ja toki jossitellut ja sättinyt itseäni, mutta joka kerta tullut siiihen loppu tulemaan, että nyt oli korkeammat voimat kyseessä. En normaalisti ikinä olisi toiminut niin kuten toimiin ja pilasin oman lähitulevaisuuteni. Vai pilasinko? Jos se olikin jonkin korkeamman tahon aikaansaamaa ja kuitenkin tilanteesta selvittiin, minun henkisiä kärsimyksiä lukuunottamatta, niin mitä kamalaa on tänä vuonna vielä tulossakaan. Missä minua tarvitaan ja jakamaton huomioni, auttavat käteni, henkinen tukeni, vaiko lisää henkistä kärsimystä, vaiko fyysistä....? Nythän en sitten saa näitä pelkoja enää mielestäni millään. 

Tästä sitten tulikin oikeesti jatkoa ajatuksilleni.
Kun jonain päivänä en enää jaksakaan kasvattaa koiria..... Kun tulee raja omalle fyysiselle voimalle, kun tulee ikä vastaan tai vaan ei enää jaksa valvoa pieniä pentuja tai nivelet ei toimi, mitäs sitten....
Pääsin näissä ajatuksissani siihen pisteeseen, että koska Karhutarhan ensimmäisen pentueen nimi oli EKA, niin viimeisen täytyy kuvata myös viimeistä ja kauniimmin se nimetään END....... sitten joskus, kun sen aika tulee eikä omat voimat enää riitä <3

Kommentoi kirjoitusta.

Hyväksyntä

Tiistai 14.7.2020 klo 18:39

Taas on mietintä myssy ollut päässä tai mitenkähän näitä omia ajatuksia oikein kuvailisi....

Olin jälleen kerran omissa ajatuksissani (ja niitähän riittää), kun mies tuli töistä kotiin. Hän ilmoitti, että jäi just nyt lomalle ja tekee aidan pätkän pihalla valmiiksi. No ei siinä. Hyvä niin. 
Samaan hengenvetoon tämä paukauttaa, että pistetään talo myyntiin ja eroon tästä kaikesta paskasta :O 
PASKASTA! Täähän on mun koti!!!

Lopulta sain kysyttyä, että mihis sitte muutetaan? Ei minnee! sanoi hän.
No jaa, mites sitä sitte meinaat asua? Matkustellaan, hän jatkoi.

Ei mun tartte matkustaa. Mun onni löytyy täältä. Omasta kodista. Koirien keskeltä. Läheisten läheltä. Vihdoinkin, kun vaan haluan keskittyä läheisiin sekä omiin juttuihin, niin tuo toinen haluaa alkaa matkustella. 
Tässä kohtaako se käänne kahden ihmisen elämässä nyt sitte tuleekin?

Aiemmin päivällä ajattelin sitä, mitä asioita en koskaan elämässäni saanutkaan tai pystynytkään toteuttamaan. Olen nähtävästi nyt siinä iässä, että nämä kuuluu pohdintaan. Yli keski-iän. Lähempänä loppua kuin alkua....
Monet haaveistahan on toteutunutkin, kuten tämä koti maalla - lähellä kaupunkia - järven läheisyydessä ja paljon on sellasia mistä ajattelee nyt, että ihan hyvä kun ei koskaan toteutunutkaan. 
Tänään sitten kelasin niitä haaveita ja aikoinaan, nuorena, oli itsestään selvää, että SE OIKEA vaan hakee minut "kotoa" eikä mun sitä tarvi "etsiä" ja niinhän sen pitää mennäkin. Ei oikeaa etsitä. No se oikea sitte ilmesty ja seuraava haave oli tietysti lapset eikä niiden määrää ajatuksissani ollut mitenkään rajattu. No niitä sitten siemaantui 4. Olisin kyllä halunnut sen viidennenkin, mutta isäntä ilmoitti, ettei enää kestä yhtään raskaana olevaa naista. Eli lapset oli sitten siinä. Enkä ymmärrä alkuunkaan, koska mähän nautiin raskausajasta ja raskaana olemisesta sekä siitä kun masu kasvoi. 
Mähän rakastin lapsia niin paljon, että lopulta meillä oli omien lisäksi kaikkien kavereita, tukilapsia, lomalapsia, sijaislapsi ja työtä tein päivisin koululla lasten kanssa ja iltaisin ohjasin lasten liikuntaryhmiä (150 lasta viikossa). Lisäksi oli koirat.

Jo omassa lapsuudessa meillä oli koira ja koko avioliiton ajan meillä on ollut koira tai koiria. Eikö se silloin myös tarkota sitä, että rakastan myös koiria? No niitä mä rakastan todella paljon. Koirat on mun terapeutteja, rakkauden kohteita, niiltä saa vastarakkautta, pyyteetöntä hyväksyntää ja palvontaa. Ne on AINA kaverina. Parhaana kaverina. Hyvässä ja pahassa.
Mun elämä pyörii koirien ympärillä ja niiden tarpeiden mukaan omien lasten lisäksi. Mikään elämässä ei ole niin tärkeää, kun läheiset ihmiset sekä koirat. 

Asiahan on ajautunut siihen, että meillä pariskuntana ei juurikaan muuta yhteistä enää ole kuin lapset ja koti. 
Toisaalta sekin riittää, jos ei muuta halua. Mulle riittää, kun on turvallista olla. Kaikille se ei riitä. Eikä kaikki näe edes miten "rikas" on tai miten onnellinen pitäisi olla siitä mitä on.
Asia kuitenkin on niin, että jokaisen on ihan itse löydettävä oma onnensa. Keksittävä itse se, mikä tuottaa mielihyvää ja onnellisen olon. Jos se vaatii muutoksia eri elämän alueilla, niin ne on sitte toteutettava.

Elämäni suola <3 Never Ending Story <3 

pennutsydan.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Syntyi idea

Keskiviikko 20.5.2020 klo 21:50

Olin jälleen kerran omissa ajatuksissani haravoimassa pihaa. Mietiin jos vaikka mitä mietteitä oman elämäni varrelta. Havahduin siihen, että lähestulkoon juttelin itsekseni omassa päässäni elämäni mutkikkaista poluista ja niihin liittyvistä ikävistä sekä iloisistakin mutkista. Siitä se sitten syntyi eli tarve saada kirjoittaa hajatelmiani julki. 

Nämä nyt ei ole tarkoitettu oikeastaan kenellekään eikä ne etsi lukijaansa. Jos joku tänne blogiini eksyy lukemaan näitä jos vaikka mitä mietteitä, niin tervetuloa :) 

Palaan vielä tohon haravoimiseen...
Olen huomannut, että nuo puutarhahommat, siivoaminen, silittäminen, jopa pyykin pesu ja -ripustaminen ovat sellaisia missä mietin asioita todella paljon. Niissä on liikaa aikaa vajota itseensä, jopa synkistellä, vaikkakin niissä monesti myös lopputulos on innoittava ja miellyttävä. Etenkin haravoidessa tulee paljon hyviä ideoita sekä saa asioita järjestykseen omassa päässään. 

Olen tällä hetkellä erittäinkin mielissäni tästä ns. korona-ajasta. En tietenkään siitä, että ihmisiä sairastuu vaan siitä, että on pakko katsoa enemmän lähelle ja saa vaan olla eikä ole mitään tiukkaa ohjelmaa suunnitelmissa aika päiviin. Erittäin huojentavaa.

Korona aika lähensi minulle tärkeitä ihmisiä, vaikka tulikin rajoitteita, mutta otimme tiiviiseen käyttöön WhatsAppin ja Messengerin sekä tietysti puhelut. Turvallisissa paikoissa ollaan myös vierailtu. Tuhat kertaa enemmän yhteydenpitoja.

Itse olen huojentunut, että kiire ja tekemisen sekä menemisen paineet loppuivat kuin seinään. Tämä kaikki tuli niin tarpeeseen. 

Aloin nauttia ja elää <3

Kommentoi kirjoitusta.